Lisätty 15.10.2010: Tämä blogi kertoo rehellisesti itsestäni, historiastani, ajatuksistani ja jokapäiväisestä elämästäni. Olen siirtänyt tämän blogin osoitetta kerran, koska paljastin tämän läheisille ihmisille joiden ei tarvitse tätä lukea. Jos sinä luet tätä, toivon, että ottaisit jotain opiksesi. Maailma ei ole semmoin paikka kuin miltä näyttää. Minunlaisia nuoria on paljon. Meistä ei puhuta. Meitä ei näy. Me emme usein tuo itseämme esille. Toivomme vain, että jotain tapahtuisi.. Jotain hyvää. Meidän jokaisen ihmisen silmien edessä on verho, jota raottamalla näet vain tuhoa ja kuolemanenkelit ryhtyvät kuiskimaan korviisi.

Toivon, että joku päivä tämä päiväkirja puhuttelisi ihmisiä ja kertoisi ihmisille olemassa olevasta ongelmasta. Ongelmasta joka on tunnustettu olemassaolevaksi ja johon on luvattu parannusta maamme päättäjiltä. Missä parannus?

Lisätty 21.10.2010: Vaikka kirjoitankin välillä asioita ilman kellonaikoja, niin joka kerta kun näet yhden tyhjän rivin sanomieni välissä, niin tarkoittaa se, että olen miettinyt seuraavan tarkasti. Monta minuuttia - tuntia. Kaikki sanomani on tarkaan harkittua ja loppuun mietittyä. Takoitan sanomaani ja puhun rehellisesti. Rehellisyys "pahoista" asioista pelottaa tätä kansaa, mutta minä haluan tehdä aloitteen koska kukaan muu tietämäni ei. Tuokaa vihanne minua vastaan, tuokaa tuomionne, Sanokaa mitä sanotte. Minä en lankea tämän yhteiskuntamallin ja nykymaailman tuputtamiin ajatuksiin. Olen mitä olen, enkä väitä muuta.

20.09.2010 klo: 2:15

Terve terve. En todellakaan tiedä tuleeko kukaan ikinä lukemaan näitä, mutta en usko että tästä haittaakaan ole.

Olen 21 vuotias miehen alku. Asun Helsingissä. Olen asunut Tuusulan Jokelassa 12vuotiaaksi asti. Haaveilen, että pääsis pois tästä betonihelvetistä joskus. Olen kouluttamaton koska olen joutunut olemaan töissä koko ikäni että voin tukea omaa äitiä siskojen elättämisessä ja kasvattamisessa. Armyssä palvelin joukkueenjohtajana arvosanoilla yleisarvostelu Kiitettävä kenttäkelpoisuus Kiitettävä. Joka sinäänsä on tutkimustuloksien mukaan yleistä isättömille miehille että intti on paikka jossa pärjää. Syy siihen oli joku, että kun sitä miehuuden kuvaa ei saa muualta eikä sitä pääse mittaamaan tjms en muista mikä oli syy. Mutta olen kyllä aivan helvetin ylpeä siitä mitä siellä tein ja miten pärjäsin. Vuosi PV:n palveluksessa oli elämäni parasta aikaa.

Mua suoraan sanoen vituttaa, hatuttaa, ottaa päähän, ketuttaa, harmittaa ja raivostuttaa elämässä niin moni asia, että näin tämän paremmaksi vaihtoehdoksi kuin facebookin seinällä avautumisen. On harvinaisen hajottavaa tajuta aina jälkeenpäin, että siellä on niitä sukulaisia ja ihmisiä joiden ei tod tarvisi olla perillä niistä asioista joista avaudun. Täällä voi kai pysyä ns nimettömänä ja ei varmana ne sukulaiset tänne sattuessaan osaa yhdistää kirjoittajaa itseeni.

Ja mullahan sattuu olemaan alitajunnassa joku helvetin raivostuttava pakkomielle päästä pätemään, angstaamaan, itkemään ja levittää paskaa ilmapiiriä internetin välityksellä.

Todellisuudessa olen hyvä tyyppi, moraalinen, älyä suotu, minulla on hyviä ystäviä, olen todella nopea oppimaan ja yleisesti ottaen kaikinpuolin voittajapersoona. Ihmisenä ihmiskunnan "eliittiä", jotkut sen asian muotoilee. Mutta kaikilla kolikoilla on kääntöpuolensa. Mulla se on; ehkä hieman (tämän yhteiskuntamallin mukaan) vääristynyt elämänkatsomus ja päässä on muutenkin vikaa.

Minua on jokseenkin, kirjoittamani tekstin ja sen perusteella mitä olen ihmisille kertonut omasta ajatusmaailmasta, luonnehdittu hyvin vihaiseksi ihmiseksi. Se on valitettavaa, mutta kun tätä mun BLoGiA eli vuodatustani seuratessasi, tulet aivan vitun varmasti joku päivä lukemaan avautumisia mun koko 21vuoden elämästä ja tapahtumista. Eli toisinsanoen "syitä ja seurauksia" minkä takia olen niin vihaa täynnä ajatusmaailmastani. Saat selityksen kaikkeen.

Suomi! Lottovoitto syntyä Suomeen. Se pitää ihan paikkaansa ja "hyvähän" täällä on olla, rahan ja ruuan puolelta. Mutta hyvinvointivaltio on kyllä pikkusen holtiton nimitys. Rahaa on, ruokaa on, katto pään päällä jeejee; mutta suomalaisella on valtion ja koko yhteiskunnan ansiosta niin tajuttomat odotukset ja paineet itsestään siitä, mitä pitää tehdä, mitä pitää olla, että mielenterveys ei oikein tahdo pelata. Kyllä se kattilaki räjähtää ku on liikaa painetta. Varsinkin nuorilla suomalaisilla on yleisesti niin paha olla itsensä kanssa että ihmettelen kun esim koulusurmat ovat viellä harvinaisia. Meillä on terveydenhuolto jeejee ilmaset mielenterveyspalvelut jeejee, eikö olisi parempi jos niitä mielenterveyshäiriöitä ei olisi? JOO eiku ihansama.. korjataan asia sillä että täällä on porukkaa hoitamaan sitä sairautta. Ja tadam!! nyt voidaan taas sanoa että täällä on kaikki hyvin.

Tälle hetkelle, sekunnille, tunnille ja minuutille kuittaan. Kiitos ja kuulemiin. "Destroy yourself, see who gives a fuck."

20.09.2010 klo 11:38

Morkkis, darra, haha Go! Päätin olla tämän päivän vällyjen välissä ja vaikka pelata jotain vitun älytöntä puzzlepeliä.

20.09.2010 klo 22:52

Ihmisen vastuullisin teko, mitä tätä nykyä voi tehdä, on olla tuomatta uusia suvunjatkeita tähän aivan helvetin sekaisin olevaan maailmaan. Ihminen. Ihminen "jonka Jumala loi omaksi kuvakseen", on tuomitseva itsensä omaan tuhoonsa. Ihminen on viellä niin vitun tyhmä, että elää niinkuin elämä jatkuisi ja samaanaikaan tietää että ei me täällä enää kauan pörrätä.

Oliko se herra Einstein, joka ei ollut koskaan kuullutkaan ydinaseista ja ennusti, että neljäs maailmansota tullaan käymään kivin ja kepein? Luulen että ei herra kovin väärään veikannut. Olen varma, että kolmas ja kohtalokkain niistä tullaan käymään meidän sukupolven elinaikana. Itse vaikka inttitouhuun olen hurahtanutkin niin en toivo olevani näkemässä sitä päivää.

Mikä pelastukseksi? Ei ainakaan mikään olemassa olevista "inhimillisistä" keinoista ole tarpeeksi tehokasta että mikään muuttuisi pysyvästi. Kautta ihmisen historian isoja asioita ja muutoksia ollaan saatu aikaseksi vain verta vuodattamalla. En tiedä miten sekään auttaisi... Jos tietäisin miten ihmisen ajan lopun voisi estää en sitä varmasti tässä pohtisi. Minä itsekkin olen tätä ns tuhoon syöksevää kansaa. Roskaan, tupakoin, tuhoan, vihaan, en välitä, en lajittele plaaplaaplaa jne. Ei vittu yksi ihminen tai edes muutama tuhat ihmistä voi tehdä pysyvää muutosta tälle asialle. Ihmiskunnan kuriin saaminen asiassa joka vaatii enemmän ponnisteluja ja mukavuuksien menettämistä vaatii pelkoa ja verta, ja paljon. Ihmismieliä on niin monia ja erinlaisia että vaikea se on saada heistä yhtenäisiä ja saman kaavan mukana meneviä harmaita koneita. Varsinkaan kun tämä yhteiskunta opettaa ihmisiä itsenäiseen ajatteluun ja persoonallisuuteen.

Eli opetat ihmisiä erilaisuuteen mutta silti pitäis tehdä asioita kuin liukuhihnalla tuotetut identtiset robotit.. Ei ainakaan mun pääkopassa jotenkin toimi.

21.09.2010 klo 15:57

Koko viime yön tutkiessani valtionjohtamisen ja politiikan salatieteitä, sekä ottaessa selvää erinäisistä Suomen poliittisista puolueista, sekä niiden toiminta-ajatuksista, tuli minulle mieleen eräs erittäin mielenkiintoinen kysymys, jota olisi oikeasti syytä pohtia. En vain uskalla siitä hirveästi kertoa omia mielipiteitä, enkä halua siitä paljoa puhua, koska monia on siitä joutunut valtion, kansan ja oikeuslaitosten syyniin. Suomessa on sananvapauden myötä ollut tapana, niinkuin oikeuskin, kyseenalaistaa monia asioita. Positiivisessa kuin negatiivisessakin mielessä. Minua henkilökohtaisesti ihmetyttää kovasti, miksi niin jokaisen median ja politiikon hehkuttama "maahanmuuton ja monikuttuurisuuden rikkauden" positiivisuuden kyseenalaistaminen on niin arka aihe? Miksi se on niin arka aihe, että siitä pyydetään ihmisiä televisioon haukuttavaksi moraalisilla paskaväitteillä. Miksi valtion oikeuslaitokset rankaisevat ihmisiä, jotka uskaltavat kysyä? Kun ko aihe kyseenalaistetaan ja ladotaan realistinen kysymys tiskiin, että voisiko siinä oikeasti olla huonojakin puolia? Ensimmäisenä "raivostuu" suomalainen media, parempien myyntilukemien ja kilpailussa pärjäämisen toivossa. Ja raakaa faktaa on se että kun media "raivostuu", kirjoitetaan se, että "KOKO suomen kansa on raivoissaan".. Se realisti ja maalaisjärki mikä minussakin kytee sanoo että Paskat!! Itseäni asia ei juuri toistaiseksi kiinosta, eikä se ole elämäni ajankohtaisimpia asioita joihin kiinittää huomiota. Tiedän monia ihmisiä jotka haluaisivat tuoda asian keskusteltavaksi julkiselle tasolle, mutta pelkäävät sitä. Suomalainen yhteiskunta leimaa juuri tämän kyseisen asian kyseenalaistamisesta rasistiksi. Enempää en asiaa uskalla itse näin julkisesti ihmetellä enkä esittää mielipiteitäni, koska joku helvetin typerä taho voisi jo pitää tätäkin "kiihotuksena kansanryhmää vastaan". HAH! Typerä ihmisrotu, säälin meitä.

21.09.2010 klo 20:21

Häiritsevää... Ne jotka osaavat välillä ottaa viisaidenjuomaa rankemmalla kädellä, ovat varmasti kokeneet samanlaisia kokemuksia; Jos kävelette jossain, esim tulossa koulusta, töistä tai kuntosalilta, törmäätte ihmiseen jota ette todellakaan tunne, katsoo sinua. hänellä helvetin hulvaton tivolihymy naamallaan, aivan kuin olisit tuonnut jonkun hauskan muiston silmille. Jannu näyttää tutulta ja on semmonen hämärä muistikuva että olet hänelle joskus jutellut jossain. Sitten jäät vaan miettimään, että minkäköhän rynnäkkökännin sivuoireena olet tuollekkin molopäälle soittanut leipäluukkuasi.

Jooo ja nyt tuli asiaa mieleen!! Tällein BTW, haluan avautua noista vitun pe-ma baarien sankareista, jotka on mua päätä pitempänä niin saatana isoaMiästä! Niin saatana isoaMiästä! Että tämmöin 173cm tupakkatappi on "juuri sitä herkkua kenelle pääsee pätemään ja näyttämään niille vitun huoratorsoille että on niin isoaMiästä ja oikein AlFaUrOs". 2,5vuotta on mennyt kun olen armeijasta päässyt ja oikeastaan sen jälkeen olen vasta alkanut pyöriä Ytimen yöelämässä. Ennen tätä mun naamakertoimen vikana oli että mulle tuli avautumaan kaikki känniset ukot ja akat jotka olivat juuri menossa hyppäämään junan alle koska exaviopuoliso vei kaiken. Nykyään mun helposti lähestyttävä pärstäkerroin on vaan yks vitun ongelma. Kun pääsen Ytimeen ja olen baaritiskille päässyt ehkä kolmatta kuppia ottamaan ni johan se vitun Mikki Hiiri tulee sieltä haastamaan koska olen "puristanut hänen tyttöystävän persettä" tai "sun kaveris käpälöi mun kaverin naista" OARGH. Paskat pihalle ja lähtee Mikki Hiiri tyttöystävänsä mukana, itkien pitkin huoransa ketunneniä... Korjaan; Itkien, pitkin neitonsa rintoja.

Oon 2 ja puoli vitun vuotta kattonu lähes joka viikonloppu noita asennevammasia isojaMiähiä ja alkaa naamaa jo kiristää. Mikä helvetti siinä on, että ne tulee aina mulle soittamaan leipäluukkuaan? Tappeleminen on muuten todella kivaa ja vapauttavaa, mutta en jaksais joka vitun viikonloppu lentää baarista pihalle murjomaan jonku naamaa katukivetykseen vasta kun kemut on alkamassa. Voiko se oikeasti olla että mulla on vain naama, mikä ärsyttää känniangstisia ja vihaisia ihmisiä ja surulliset ihmiset jakavat minulle kaikki surunsa ja epätoivonsa? Vikaa on toki minussakin sen verran että jos sitä tappelua tarjotaan ni en mä sitä yritä estää. Olen kyllästynyt siihen, koska niistäkin estelyistä vain noin 25% onnistuu. Jos suomalainen känninen isoMiäs haluaa tapella niin kyllä se sen jostain aina saa. Olen parempi vaihtoehto vastustajalle, koska kun tappelu on siinä vaiheessa että nyt pitää vaa enää antaa nyrkkiä toisen perään niin kauan että taju lähtee, niin minä lopetan. Työnnän jokaisen vasemman käden sormen. taistelukaverini jokaiseen rööriin mitä naamasta löydän ja painan naaman asfaltin pintaan. Tappelu loppuu siihen kun lopetat lyömisen, katsot silmiin ja sanot voittaneesi. Riitaa en haasta, koska riita tulee minun luokseni. Olen armollinen, asia on toimitettu siihen asti kun se on tarpeellista ja liian viinan aiheuttama viha taistelutoverissani on saatu purettua ja syrjäytettyä adrenaliinilla.

Itse olen suomalaisen juomakulttuurin "by the book" -edustaja, mutta en mä sitä itsessäni ihaile, enkä kyseistä kulttuurin puolikasta arvosta. Ei pitäisi sinunkaan isoMiäs. Mutta jos haluat tosissaan edustaa ja TaPeLLa, niin valitse vastustajasi huolella. Ennenvanhaan miehet olivat lyhyitä, koska naiset ihannoivat lyhyitä miehiä alhaisen painopisteensä takia, joka helpottaa tasapainon pitämistä ja on etulyöntiasema pidempää vastaan lähitaistelussa. Nyky-yhteiskunnassa kun ei enää tapella nuijilla ja nyrkeillä naapurin makkarasta, pitkät miehet ovat naisille käytännöllisempiä, mm kotitöissä ( esim: lampun vaihtamisessa) joka on johtanut geeniperimän muuttumisen pitempikasvuisemmaksi.

Know your enemy.

22.09.2010 klo 20:15

Kiitos te veronmaksajat! Olen tänään sikaillut ja pröystäillyt kalliita aterioita teidän, myös pienituloisten piikkiin.

23.09.2010 klo 22:47

Jännä juttu tämä internetkieli. Jos tekstistä puuttuu: :D, :), :'D jne, niin ajatellaan että on tosissaan. Ei vuonna 1970 mitään helvetin hymiöitä laitettu kirjeisiin ja ihmiset silti erottivat mikä on läppä. Itse pidän ajatuksesta että kun Hymyilen tässä nörttipäätteen ääressä niin laitan :) jos huvittaa niin laitan :D jne.. Tää on tätä nörttiyhteiskunnan opettamaa paskaa. <- ":D" Oikeesti.. Ei jaksais avautua mut.. maalaisjärki kunniaan

24.09.2010 klo 01:15

minä:   -"Mitä eduskunnan puoluetta äänestäisit eduskuntavaaleissa?" Mun oikeesti, suhteellisen älykäs tyttökaveri (kaveri (Lesbo)): -"keskustaa!"   -"miksi? kerro mulle iha suoraa et miksi?"   -"noku se ajaa meiän asiaa!"   -"mitä asiaa se sit ajaa?"   -"....no emmä oikeesti tiiä.. oon vaa aina ollu keskustan puolella." <-- tossa on meiän suomalaisten ongelma vaaleissa.. Ollaa vaa jonku puolueen puolella koska esim vanhemmatki on, ajattelematta mitä ne oikeesti edustaa. Vittu ottakaa oikeesti ihmiset selvää!! Perkele! Mä en ole koskaan ottanu selvää, ja nyt kun otin ni löysin sen mitä oikeesti ihmiset tarvitsee. Ihmiset ei TOD tarvii näitä vanhoja puolueita mitkä vaan takaa tän mitä ollaa nykyään. Nykyään kaikki on "hyvin" mut kukaan ei mieti, voisko asiat olla paremmin.. Esim opintotuen nousu ensimmäistä kertaa vitun moneeeeeen vuoteen (Perussuomalaiset), Kyseenalaistetaan maahanmuutto (Perussuomalaiset), Viellä radikaalimpi verotus.. Köyhiltä viellä vähemmän ja rikkailta viellä vitusti enemmän. (Perussuomalaiset). Mä ainakin tiedän ketä äänestän. Ottakaa te suomalaiset pässit selvää minkä edessä seisotte. Ei vittu että hävettää.. Nyt mietityttää että minkä edessä mäkin seison, mistä en todellisuudessa tiedä mitään.. Eiköhän se tästä selviä iän myötä. Haista typerä ihminen vittu! Asenteesi, ja sinun etujasi ajava puolue voi oikeasti löytyä 5minuutissa. Minäkin käännytin n. 5:llä lauseella lesboystäväni Keskustasta Perussuomalaisiin, ja ei millään puheenlahoilla vaan kertomalla mitä se puolue oikeasti tekee ja havittelee. Tai sitten olkaa 50-luvun orjia ja kannattakaa samoja puolueita kuin silloin ku piti maa nostaa paskasta, eivätkä toimi enää. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis. Joten!!!

26.09.2010 klo 18:17

Onpas tarpeettoman rumaa kielenkäyttöä. Meitä on joka lähtöön. Tajutonta. Tajutonta. Tajutonta. Ympyrä sulkeutuu. Pitää olla SegigKsissä. Puhh..

klo 22:21

Joo, ympäröivä maailma voi tosissaa vetää asiat nii vituiks, et susta ei voi tulla juuri paskaakaan.

Yks päivä näät valoa ja kaikki tuntuu hyvält. Sit joku saa kaivettua sen pahan sun sielusta pinnalle ja huomaat et mikää ei ookkaa muuttunu. Same shit, different day. Vahvat selvii ja pysyy elämänlangas kiinne.

Mä tosissaa haluun pois tästä betonihelvetistä. Joka katu, joka vitun suunta ku kattoo ni näkee vaa harmaat sulaa paskaa. Ihmisil on stressi ja kiire joka paikkaa ja se tarttuu vaik sulla ei olis kiire mihinkää. Kesäl yritin päästä tästä paskalandiast parempii maisemii. Mulle tarjottii töitä pv:n palvelukses ja päätin et lähen. Mut sit vissii tuli intil raha esteeks eikä sitä duunipaikkaa ikinä tullu avoimeks. Kaikki 2n asteen koulutukset, kaikki olis ollu järjestetty ja mietitty. Mut ei.. pääsin vaa maistelee parempaa paikkaa ku sit joutu tulee häntä koipien välis takas. Kämppää ei saanu menee mihinkää ku oon velvollinen viel asumaa tässä 3.2011 asti. Velkaa tuli ku löin itteni luottavaisin mielin pois vanhasta duunista. Piti päästä töihi jo 12.7 ku uudet mokut astu palveluksee.. Mut mut. aina kaikki ei vaa natsaa... Dämn

Mut oli kyl siisti viikonloppu.. to-pe iha älyttömissä sekalärveissä ja hyvien tyyppien kanssa. Inttifrendien kans oltii viettää viikonloppuu ja oli iha vitun siisti nähä. "Jaa L.A. cityssä" keskel luontoo mmm m<3 iha mieletön auringonpaiste aamusi ja syksyn tuoksu. Onks paljoa pyydetty et pääsis luonnon lähelle asuu? Mietimpä sitä..

27.09.2010 klo 22:05

Olen löytänyt matematiikan.. Tänään olen huvikseni ja uuden kouluni opettajan persettä nuollakseni laskenut yhtälöitä koko päivän (n10h) Sick... x+y=HELV.JEES.

Synkempää.. Toisilla on varjo kaverina. Nytkun sais nappuloita naamarii ni täällä sitä mentäis WOHOO!! YATSII!

29.09.2010

Tiedostus... Kieroutunut maailmankatsomus. Tunnistaa virheensä. Tiedostaa vikansa. Tietää mitä ei tod pitäisi tehdä. Tietää mitä tod kannattaisi tehdä. Tietää miten muuttua ja parantua. Tietää mitä pitäisi ajatella. Tietää että päässä flippaa. Tietää että psyyke on sirpaleina. Ei todellakaan ole sitä mitä haluaisi olla. Tietää mitä pitäisi ajatella päihteiden käytöstä ja uskoo siihen. Tietää että missä meni vikaan. Mutta mitään ei tee, mitään ei muuta itsessään, mitään ei yritä.

Voiko rankka elämä todellisuudessa koskaan muuttua syyksi, että käyttäytyy ja tekee juuri niinkuin ei pitäisi.. myös itsensä mielestä? Voiko syy muuttua tekosyyksi niin, että ei tarvitse/halua välittää..

Missä vika.. Jos tunnistaa toisen tekemät virheet ja huonot puolet itsessään, vihaa kyseisiä piirteitä, eikä halua tehdä asialle mitään.. Missä vika?

Missä vika jos päässä flippaa koska kaverit eivät ole läsnä, mutta kaverit eivät ole läsnä koska päässä flippaa. Noidankehä.. Miten täältä pois?

Missä vika jos ei tiedä milloin meni niin vikaan, että on tässä.

Onko rankka elämä tiedostettaessa syy vai tekosyy?

Oliko aikasemmin psykiatrisesti todettu taipumus vahvaan katumiseen, joka aiheuttaa toimintakyvyn ajoittaista täyslamautumista, hyvä hävittää ja tuhota unholaan?

Nyt kun ei kadu, ei myöskään pelkää menettää. Ja kun ei pelkää menettää, niin menettää.

Mutta jos katuu, pelkää menettää, ja joutuu takaisin oman mielen vankilaan jossa on tuskaista olla.

Missä meni vikaan kun omassa päässä on niin tuskainen olla, että vaihtaa sen pois siksi että saisi edes jotain hyvää omassa elinympäristössä? Missä meni vikaan että oman maailman pahan vaihtaa hyvään, joka todellisuudessa ja ulosannissa menee toisinpäin?

Mikä on moraalisesti ja kaikkien hyvinvoinnin kannalta oikein? Olla hyvä ympärillä oleville ihmisille, katua ja virua pimeässä tuskaisessa mielen vankilassa. Vai onko sittenkin parempi välittää vain omasta hyvinvoinnista ja antaa koko maailman vihata sinua? Vihaa ja sulkeudu tai tule vihatuksi ja hyljityksi..

Miksi tässä maassa on vaikea saada apua sitä OIKEASTI tarvitseville? Kela, sosiaalihuolto, psykiatria? Miksi täällä kotonani ei ole käynnyt ketään etsimässä ihmistä joka tarvitsee apua ja auttaa sen saamisessa kädestä pitäen. Miksi maassamme ei ole ketään joka etsii ihmisiä jotka ovat menettäneet kyvyn hoitaa asioitaan ja hakea apua?

Miksi vain yhdellä ystävällä on munaa tulla sanomaan päin lärviä, että nyt poika sulla ei ole kaikki ok, lopeta se!

Miksi vain hän tulee. Miksi muut kusee silmään ja väittää kysyttäessäkin, että "sä oot ihan ok, ei sussa mitään vikaa ole". Miksi ne pelkää sanoa suoraan vaikka en ole koskaan vahingoittanut kaveriani tai haukkunut. Olen aina ollut ystävä ystävilleni enkä vaihtaisi heitä mihinkään. Miksi? Miksi vitussa ei voi edes kertoa kun kysytään? Ja heti mennään puhumaan muille että kyl muuten on sittenkin vikaa.

Mitä pitää tehdä, että ei ole ansainnut edes rehellisyyttä?

Ystäväni uskovat selkäni takana että olen sekoamassa. Todellisuudessa, on elämäni vääryydet ja niitä patonut muuri päässäni murtunut ja nyt on alkanut kaikki patoutumat päästä ulos.

Niinkuin on kuullut sanottavan; "En ole koskaan ollut oikeasti vihainen.. Mut sitteku se lähtee niin menee maailmankirjat uusiksi"

30.09.2010

On tää maailman meno sairasta. Paljon synkempi kuin miltä päältä päin näyttää... Täynnä salaisuuksia synkemmästä. Vaikka et itseäsi pysty pelastamaan pahalta on kuitenkin hyvä yrittää pelastaa toinen pahalta.

Asioilla ja ihmisillä on tärkeysjärjestys. Mieti sitä, mikä ja kuka menee toisen edelle.

Tähtitaivas taitaa olla ainut asia mikä mua rauhottaa. Oon pienestä pojasta asti harrastanu sitä et johoki ulos vaa makoilee ja tuijottaa äärettömyyteen. Joka kerta ku sinne kattoo ni näkee vaa kuolematonta kauneutta. Ainut asia mitä multa ei saa pois, edes silmiä kaivamalla päästä. Olin äsken 2 tuntia makoilee paikallisen puiston kukkulalla ja polttaa tupakkaa ja kuuntelee rauhottavaa musaa. Euforia oli lähes saavutettu. Mutta kun aamu taas tulee, tuho palaa mieleen.

Hyvää yötä kaunis maailma, huomisesta aamusta lähtien saan taas sinua etsiä.

1.10.2010

Ja taas sitä mennää... Vittu et oon heikko

ja mennää muute lujaa.. shit. Im sorry pal's

OOOOHhHh>AAAAAA ;D VIIIIFFIIISS!!!  MUAHAHA

2.10.2010

Mitäköhä vittua sitä on tännekki tullu yöl sekoiltuu.. Levyllinen  nappeja JEEJEE olempas ylpeä itsestäni.

Olin vittu taju kankaalla joku 15h tos lattial. Kaveri oli vaa pomppinu yli ja vetäny keittoo.

Joo. Olot ja ajatukset sen mukaset. Kävin äske ulkona näkee parii frendii ja tärisee. Joku ei oo iha oikein ku salaa ystävältää olleensa eile iha vitun lääkelärvit. Tänne mun kämpille piti tänää tulla pari kaverii kattoo leffoi mut näköjää vähä jää.. Kuitenki, käytii ulkona olles iha mielettömän siistei keskusteluja elämänarvoista ja asioista jotka käsittelee arvoja. Jotenki saan aina iha mielettömiä kiksei ku pääsee keskustelee älykkäällä tasolla mm itsestään selvistä asioista ja kyseenalaistaa niitä. Esim rahajärjestelmä, kuolemattomuus ja arvonimet "kova jätkä" jne.

Jos laittais pari leffaa pyörii ja toivois et ei iskis ahdistukset päälle... Puhelu tuli et pitäis lähtee johoki bailuihi Espoon puolelle. hmmmmzz ehkä ehkä.. täytyy soittaa pari puheluu.

Joo sain rahat järkättyy ja meikä lähtee viihteelle. Toivottavasti huome ei tarvii räppää mitää paskoi fiiliksii.

Kiitos ja kuitti.

5.10.2010

Tänää sain arvosanat koulussa ekasta jaksosta. Jokaisesta kiitettävä luokan ainoana ja voin sanoa että fiilis on melkosen mahtava. Huomenna pitäis mennä Finnbild-messuille ja ihan omalla vapaavalintaisella ajalla joten taidan tänää ottaa kuppia. Tunnustin tänään myös koulun terkkarille päihdeongelmani ja rupeamme yhdessä katsomaan mitä asialle voidaan tehdä.

Olen tässä miettinyt myös.. että jos tekee älykkyysosamäärätestin, niin auttaako se oppimisessa. Selitän ajatukseni tästä tarkemmin myöhemmin paremmalla ajalla.

06.10.2010

klo 16:58

Noniiiii.. On vietetty varsin mukava päivä yhdessä koulukaverini kanssa FinnBuildissa ja nyt istun omassa olohuoneessani.. Eilisestä jäi sen verran mallaspirtelöä että rupes taas maistumaan ja huomenna pitäis mennä kouluun klo 08oo.... saa nähä.

Niin tuohon eiliseen älykkyysosamäärätestin vaikuttavaan puoleen opiskelussa.

Itse tein tässä pari kk takaperin älykkyysosamäärätestin tieteenkuvalehden sivuilla ja sain tulokseksi 118.  Ja jos en väärin muista niin ko testin mukaan olen älykkäämpi kuin 80% muu ihmisväestö.. ( Huomasin silti, että osa kysymyksistä oli koulutuksen määrään pohjautuvia kysymyksiä. Esim sivistyssanoja mitä et todellakaan voi tietää peruskoulupohjalla jne? Eli toisinsanoen testi ei ole tarkka eikä pätevä, mutta suuntaa antava.) Ja olin luullut itseäni todella paljon tyhmemmäksi. Nykyään kun koulussa opetetaan jotain enkä tajua sitä. Tässä kohtaa alkaa takaraivossa kello soimaan, että "olet älykäs, joten voit ymmärtää ja voit tajuta. Kysy!" Joten kysyn ja opin.. huomaan tajuavani asian enkä rupea miettimään että "ei tämmösiä voi tajuta, tää on liian vaikea" jne. En luovuta koska tiedän että voin osata ja oppia tämän. Mitä mieltä?

08.10.2010

Kiitos Aleksi

09.10.2010

aamu

Jaa, taas yksi päivä takana ja toinen edessä. Tänää aamulla herttyäni tajusin, että olen ollut juovuksissa 4päivää. Keskellä viikkoa.. Tänää on oikeestaa eka päivä mkä on etukäteen sovittu parin ystäväni kanssa etttä juomaan. Järvenpäähä pitäis eka mennä joihiki bailuihi aveciksi eräälle neidolle. Samal vois käydä moikaan paria ystävääni jotka siellä asuvat.

4 päivää.. ja tänää viides putkeen.. mistä mä oon edes saanu rahat tähä? ei mul oo enne eilistä ollu pennin hyrrää. Olin eile töissä Itä-Helsingissä semmosella pienellä omakotitaloprojektissa tekee perustuksia ja sain rahat heti käteen päivän päätyttyä.. Ja vittu vieläki pitää juoda.

Tiedän et ei PIDÄ juoda ikinä, mutta hermot menee jos istun toimettomana kotona. Enkä pysty todellakaan seuraamaan vierestä kun joku muu juo. Tää on joka viikonloppu aivan sama juttu.. Jos ei ole syytä mennä nukkumaan tiettyyn aikaan tai ei ole mitään syytä herätä seuraavana aamuna, niin hiki valuu norona ja mieli on vitun alhaal jos ei pääse juomaa. Viime viikol oli semmoin päivä keskel viikkoo et ei tarvinnu mennä kouluu ku piti mennä FinnBuild messuille vapaal ajal.. ni taas sitä mentii.

Viime viikonloppuna taas oli sillei et ei ollu rahaa juoda... Tärisin himassa ja ryvin kamalien ajatuksien kanssa kotona. Menin ulos tärisee ja näkee kavereit mut ei auttan. Järkkäsin yhdeltä tutulta Xanoreita levyllisen ahdistukseen mutta mutta... koko levy niit tuli sit popsittua.

Sit jotenki aina seuraavana aamuna kaduttaa ja vituttaa ku on taas juonu mut ainoo mil saa ne ajatukset muualle on päihtyä.

Eilisenki juomisenhimon takia unohdin tärkeän tapahtuman ystävieni kesken. Tapahtuma mihi olis ollu vitun jees mennä ja nähä kavereit sillee kunnolla. Sit löysin itteni kännissä tietokoneelta ja miettimässä että mikä meni vikaan. Kyseiseen tapahtumaan ei siis saanut mennä päihtyneenä.

Toivon et niitä enkeleitä olisi oikeasti olemassa ja saisin yhden taluttamaan minua oikeaan suuntaan kädestä pitäen.

En voi tarjota lohtua, sillä olen vain ihminen. En voi tarjota lämpöä, sillä itsekkin palelen. Kaikki meistä havuaa edes pientä palaa taivaasta. Kuolon kainalossa täällä Kaiholassa. Ja maata astelen, varjo mustuvan taivaan yllä, yön kylmä laulu.

AInii ja oli pakko tulla vielä kertomaan näin erikseen: Se projekti jota olin tekemässä, oli jonkun finnairin insinöörin teettämä työmaa. Tämä insinööri luuli tietävänsä rakentamisesta vitusti ja oli pätemässä siellä. Hänellä on oma purjevene..........

11.10.2010

aamu

Tiettyyn pisteeseen tultaessa, on vain parempi kadota. Vittu et oon vaa koko päivän huutanu itelleni et "KATOA"!!!! "LAKKAA OLEMASTA!!!". Poistin naamakirjan ja ennen sitä vaihdoin salasanan niin etten varmana muista sitä. Mitä vitun järkeä on et jos haluu poistaa facebookin, ni sen saa takasi kuha vaa kirjautuu normisti sisää? Mi-tä vi-tun jär-ke-ä?

Sain vielä eilen varmistuksen asialle jonka olen jo aavistanut hetken aikaa. Ex tyttöystäväni on alkanut seurustella 29/28vuotiaan miehen kanssa... Ja hän on täyttänyt 18 heinäkuussa... Jotain on silläki päässä vikana. Viimeksi ku juteltii ni se vaa puhu siit et kui tärkeet sen elämäs olis nyt et se vaa pysyis sinkkuna ja eläis omaa nuoruuttaan.

Hän on seurustellut lähes kokoajan 4luokasta lähtien, ja taas se sortu tohon. Mä pistin sen menemään iha vaa just sen takia, et sen pitää elää se nuoruus mitä hän ei ole elänyt. Selitän suhteestani häneen joskus myöhemmin ja paremmalla ajalla, ku fiilis on semmoin, et jaksaa.

Mut vittuuu!!! Tekis mieli hypätä hirteen, mut en voi tehä sitä kellekkään läheiselleni. Ennemmin riudun tässä paskassa kunnes minut unohdetaan ja on muille ihansama, missä olen ja mihin kuolen.

Voi itku itku pillu pillu angst angst.

16:46

mmmm roiskeläppää<3 koko päivä meni taas synkistellessä. Rupesin siivoamaan ja samal join muutaman bissen mitä viimesen 6pvän reissusta oli jääny. Kävin hakee lisääki bissee ja mmm on ihanaa. Mul on jotenki iha vitun vapautunu fiilis. Varmaa johtuu siit, että en mieti mitää ahdistavaa ja kuuntelen Linkin Parkin uutta musaa. np: Linkin Park - Waiting For The End "Linkin Park - A Thousand Suns". Oon kuunnellu tätä bändii jo 10vuotta ja voin sanoa että joka kerta ku levy tulee pihalle, ni oottaa jo seuraavaa ku joulua. Oon Melodisen death metallin ystävä nykyää henkeen ja vereen... Mut tän pändin paikkaa ei vaa voi viedä. Mun sydämessä varmasti hamaan loppuun asti!<3

Chester Bennington.. Niin vitun upee laulaja, et niskakarvat nousee pystyyn ku ees kuulee jonku sanovan nimen.

17:37

Vittuku tekis mieli itkeä.. Tätä tää on ollu jo monta kuukautta... Vaikka tekee mieli itkeä ni ei vaa tuu kyynel... Rakastan häntä yli kaiken.. mut en vaa voi sanoo sitä sille.. en vaa voi. puoli vuotta menny erosta ja vieläkin tuntuu siltä että tappaisin vaikka puolimaailmaa hänen puolesta.. Oon karkottanu hänet hirveillä ja katalilla valheilla että hän osaisi olla ilman minua..

Oon ajatellu et jos karkotan hänet luotani, ni hän saisi elettyä sen nuoruutensa ja sais kokea sen... et se tietäis mitä hän oikeasti haluaa.. minkälaisen miehen...

Tiiän et oon just se mitä tommoin nainen haluaa mut kokemattomuuden puolesta hän ei osaa olla varma.

No okei hänen nimensä on Sofia.. En jaksa enää puhua Sofiasta hänenä.

Sofia on maailman ihanin nainen.. Älykkyyttä ei ole paljon mutta.. Kaikki muu mitä hänessä on korvaa sen.

Kaikki mitä hän on.. Siinä kohtaa ku Sofian näkee, ni ei edes mieti mitään fiksuja naisia.

Ihminen joka on sydämeltään puhtaasti hyvä. Oli ihan mitä muuta tahansa, niin vie sydämen.

Sofia oli ensimmäinen nainen jonka kanssa olen seurustellut. Ensirakkaus ja sitä paikkaa ei vie kukaan.

Oon elämässäni nähny niin vitunmonia naisia että oikee oksettaa.. Mut tässä naisessa oli ensimmäisestä sekunnista sitä jotain joka vei sydämeni, vasten tahtoani, samantie.

Tapasin Sofian uutena vuotena 2008-2009..

En ollut koskaan tavannutkaan Sofiaa tässä vaiheessa, kun hänen kaverinsa tuli sanomaan, "-mul on tos yks kaveri jolla ei oo ketää ketä pussata keskiyöllä. Haluisitko sä hoitaa homman?"... Sit olin (niiku odottaa saattaa) et -tottakai mä hoidan :)! (iha sama mimmoin hirviö siel olis) Olenhan kuitenkin herrasmies naisille. (ihan  aikuisten oikeasti) ja se sano et "hyvä" ja poistu.

Sit siinä biletin, näin paljon ystäviä ja halailin uuden vuoden kunniaksi. Oli todella hieno ilta!

Kello löi 00:00 ja uusi vuosi oli tullut!

Etsiskelin kavereitani jota en ollu vielä halannut ja toivottelin parempaa uutta vuotta.

Seurasin kelloa aktiivisesti ja kello ei ollut vielä lyönnyt 00:01, joten rupesin etsimään Sofiaa käsiini.. Seurasin väkijoukkoa ympärilläni.. Katseeni kohtasi lopulta kauniin naisen joka seisoi yksinään väkijoukon keskellä ja näyttä orvolta..

Nyt olin varma että tämä on Sofia.. Keräsin rohkeuteni ja tulin hänen eteen. Sofia katsoi hölmistyneenä, että "kuka hän on ja mitä haluaa?"

Katsoin Sofiaa silmiin ja pyysin hänen kättään.

Kun sain kätensä käteeni, pyysin häneltä "lupaa".. Sofi oli iha hämmennyksissä, et lupaa mihin? Vastasin vaan, että "saanko luvan?". Sofi vastasi "joooo" epäröiden ja ympärilleen luikuilleen, että mitä täs nyt tapahtuu?

Nyt tartuin häntä molemmin puolin päästä kiinne, toin itseni lähemmäksi, kunnes huulet koskettivat.

Ja vittu sitä suudelmaa... ohhoh.. Sofian kanssa suuteleminen oli parempaa ku kenenkään aikasemman kanssa.. Oli parempaa kun Jumalan kosketus.. Jotain tän maailman toiselta puolelta.. Ja olin sentään (niinku muut mua haukku) "Pelimies". Eli oli kokemusta naisista.....

Mut se mitä tää akka sai mun pärstässä aikaseksi.. Ihan tajutonta.. Lähes samalla sekunnilla ku huulet koskettivat, vannoin itselleni että tää nainen on se yksi. Hän on se jota tulen jahtaamaan koko elämäni.

Maailma on täynä naisia.. Se on täynä naisia jotka olisivat hyviä sinulle.. On täynä naisia kenelle sinä olisit hyvä.. Mut se fiilis ku tuntee vaa löytäneensä sen Oikean.. Iha sanoin kuvailematonta...

Ja se on ihmeellistä, et kuinka paljon voit itseäsi tuhota ja pahoittaa toisen mieltä rakkaudesta.

Rakkaus.. asia mihinkä en koskaan uskonut.. tuli vaan jostain puuntakaa ja yhtäkkiä olikin olemassa. Oon aina pelännyt rakkautta, vihannut ajatusta et se olisi olemassa. Vihannut ajatusta että joku tunne voisi mennä itsesuojeluvaiston edelle, tuhota sinut.

Rakkaus on tunne, jonka joku muu on ansainnut. Rakkaus on oikeasti tunne, että kun sen joku päivä tunnet, on sen eteen taisteltava. JA ENNEN KAIKKEA, ÄLÄ UNOHDA. Rakkaus on ylellisyys jonka jokainen voi saada mutta harva saa. Jos voit olet sen saanut, tiedät sen, äläkä päästä sitä pois. Ja jos olet sen oikeasti tuntenut, et halua ikinä sen lähtevän pois.

Jos luulet rakastuneesi, se ei oikeasti välttämättä ole rakkautta. Jos monen kuukauden erossaolon jälkeen tunnet vieläkin vihaa häntä kohtaan ja samalla vannot tappavasi vaikka puoli maailmaa jos joku edes pistäisi häntä tikulla... Jos pääset tähän, niin voin omasta kokemuksesta sanoa, että nyt on kyseessä rakkaus.

12.10.2010

06:16

Heräsin tunti sitte ja oon pyöriny sängys tähä asti. Olo on samanlaine ku toissapäivänä. Kokoaja tuntuu et pitää kattoo olkapäänsä yli.. Kokoaja tuntuu siltä et joku kattoo tai seuraa.. Epämääräset varjot loikkii silmäkulmassa ja kokoaja pelottaa. Tekee mieli mennä äidin luokse pakoon tätä, mut mut... Son iha vitun kauheeta liikkuu ulkona ku on tämmöne olo. Olen kuin haamu. Liikun äänettömästi. Yritän olla huomaamaton. Kun joku näkee tai katsoo, se pelottaa. Olen haamu. Olen haamu. Olen haamu. Olen haamu.

Miksi ihminen ei vaan voi lakata olemasta silloin, kun niin olisi parasta. Lakkaa olemasta. Kuole. Älä ole. Lopeta oleminen. Kuole. Vittu kuole!!

Avauduin eilen Sofialle.. Lähin ulos siinä toivossa, et mitään ei tulis vuodatettua mihikää suuntaa. Pois tietokoneelta.. Et olisin vaa rauhassa. Ei olis pitäny ottaa puhelinta mukaan... Tahdon vain kadota.

Teen kuolemaa. Hitaasti. Varmasti.

Jos jaksais, niin pohtisin nyt tässä sitä, että mimmosena ihmisenä ajattelen itseäni.

Pitäiskö mun taas mennä Aurooraan.. Ottaakoha ne mut tosissaa siellä, ku en tuu sen näkösenä että olen tuhannen sirpaleina. Olen tuhannen pillunpäreenä. Mutta en näytä siltä. mutta en näytä siltä. En.......................... En tiedä...... vittu et on nälkä. Millonkoha söin viimeksi? nälkä nälkä nälkä nälkä. Saiskohan sieltä oikeeta apua. VIttu et pelottaaaaaaaaaaaaaaaaa.

Etttä pelottaa.

helvetti, et hävettää toi eilinen tekstiki... taidan poistaa kaikki boldaukset... Noin.

Joo on se kyl semmoin homma et meen nyt äidille.. Siel on ruokaa, turvaa ja äiti.

Oonkoha häirinny naapureita eile... On jotenki semmone muisto, että kuuntelen musiikkia aika vitun kovaa ja joku hakkaa seinää... Sit laitan vaa musiikkii lujemmalle.. Saatana!! Vitun angsti! pitäis vaa kadota........................

Toi eilinenki teksti... harhaluuloja. Kuvitelmaa.. ei stna! Just tommosten takia poistin naamakirjankii.. Ku vaa tulee sanottua kaikkee harhasta ja asioita joita kenenkään ei tarvitse tietää. Seuraavan päivän vituttaa (ihanko tosi? voi voi). Viimesin paska mitä oli, jonka jälkeen poistin sen, oli ku tunnustin oikein kailottamalla olevani päihdeongelmainen... Ja taas ihmiset joiden ei todellakaan tarvitse tietää mitään, luki, näki ja nyt tietää.

Se miten tapasin Sofian meni juuri noin ja tunteetkin olivat aitoja. Mut rakkaus.. asia mikä on aivan liian yliarvostettua. Tunne jolla on valta tuhota kantajansa.

13.10.2010

ilta

Kuukauden päästä tulee vuosi täyteen ensimmäisestä itsemurhayrityksestä..

Mun koko elämässä ja kaikesta mitä olen tehnyt on vain ollut kyse yhdestä asiasta. Mä oon vaa tehny kaiken että mun nimi pysyis historiassa.. Haluan että nimeni muistetaan tekojeni kautta. Haluan että edes 50vuotta mun lähdön jälkeen joku edes tietää kenestä puhutaan, kun nimeni mainitaan.

Kaikki.. Armeija, kaikki mitä olen saavuttanut... kaikessa on vain lähtökohtaisesti siitä kyse, että pyrin kuolemattomaan nimeen.

Nyt kun olen siinä epäonnistunut, mietin:

Kun olen menettämässä kaiken.. Olen menettämässä nimeni. Mietin onko parempi kuolla kun nimestäni on vielä jotain rippeitä jäljellä, mitä edes joku haluaa muistella?

Mielestäni on parempi kuolla, kun joku vielä tulee haudallesi. Vielä on ystäviä, jotka tulisivat haudalleni jättämään jäähyväiset ja muistaisivat minut vanhanakin. Mitä jos otan sen riskin, että elämäni ei muuta kurssiaan? Mitä jos otan sen riskin, että menetän kunniakkaan, ja ikääni nähden paljon saavuttaneen nimeni? Puolet kunniastani olen jo vasten todellista tahtoani tuhonnut. Mitä jos loputkin katoavat? Koko elämäni työ olisi mennyttä. Jo nyt kun olen menettänyt puolet nimestäni, tahtoni taistella on poissa. En enää halua korjata tilannetta... Tai oikeastaan haluan, mutta jokin minussa.. jokin hyvin paha on voitolla ja tuhoaa nimeäni järjestelmällisesti, enkä mahda asialle mitään.

Se minä, joka haluaa kirjoittaa nimensä historiaan. Se minä, jota oikeasti olen. Tunnistaa tilanteen ja kuiskii korvaani kuolemaa toivovia ajatuksia.

Onko parempi kuolla? En halua tappaa itseäni... Ja samalla haluan.. Enemmän toivon, että elämäni vain päättyisi silmänräpäyksessä. Niin, että sitä ei tarvitsisi pelätä eikä odottaa, että koska pvämäärä on tämä ja kellon aika tämä. Toivoisin vain, että se kuolemanenkeli tuolla ja tässä elämän toisella- ja samallapuolella, antaisi armoa ja johdattaisi minut kuolemaani. Vielä kun nimestäni on rippeet jäljellä. Vielä kun on toivoa siitä, että joku minut vanhoina päivinä muistaisi. Vielä kun on toivoa siitä, että arkullani on kantajia ja lepoon saattavia.

Haluanko rukoilla armoa kuolemanenkeliltä? Haluan.

Haluanko rukoilla pelastavaa enkeliä joka minua johdattaisi kädestäpitäen tavoitteeseeni, vaikka kaiken olen jo lähes tuhonnut? Haluan.

15.10.2010

Aamu

Onkohan multa hävinnyt ajantaju.. Perjantai? Tänään on perjantai? Mihi vittuun hävisi torstai, keskiviikko ja tiistai? En ole mitään muutaku tärissy sohvalla koko viikon ja tänään rupesin miettimään, että mikä päivä?.. Vois kattoo onko tullu rahaa.. Jos on ni hiipii mieleeni ajatus kopasta kaljaa ja topasta tupakkaa..

Let's see what we have....

0,12€ WOHOOO!! YATSIIIII!.... jaa... tiiä mitä pitäis ajatella. Suhteellisen tuhoutunu olo. Mitä vittua mä nyt sit teen viikonloppuna? Taidanpa vaikka nyt imuttaa Louis Armstrongin parhaat ja kuunnella vaik niitä hetken. Kuulin tältä leikkeen yhestä kappaleesta ja ihastuin täysin.

Oon ollu tässä viikon äitin luona evakossa ja eile taas vaihteeks mietin sitä, että missä mennään. Ja se mikä saa mut aina välillä hyvin tuhoutuneelle ololle, on "yksinäisyys". Oon ollu äidin luona punkkaamassa sohvalla ja siellä on jotenki huohkeempi olo ku joku pörrää siinä vieressä kokoaja.. Ite olen kuin haamu. Ihaku mua ei oliskaan mut se olemassa oleva seura saa pahimmat notkahdukset mielialasta katoamaan. Mut se miksi kutsun sitä "yksinäisyydeksi" on, että jos olen kavereiden seurassa niin olo ei muutu mihinkään. Mul on kavereita vähä väliä pyörimässä nurkissa mut silti se seura ei tuo rauhaa.

Tai toisaalt.. hmm oon kyl toisaalta pelannu Pokemonia aikani kuluksi lähes tauotta kun olen äidin nurkissa pyöriny.. Saanu ajatukset pään sisältä pois... Ja siitähän täs on ollu aika pitkälti kyse.. Oman pään sisällä on niin tuskasta olla. Otin loparitki mun edellisestä duunipaikasta, jossa työskentelin 2,5v... Liksaa tuli 13,7€ timma ja sen lisäks olin varaluottamusmies josta sai välillä lisät. Ihan helvetin hyvä duunipaikka tollee liksanpuolesta. Olisin siellä vielläki hommissa jos... Siis jos siellä ei tarvis olla niin paljo oman päänsä sisällä. Kyseessä oli siis kevyen paperin- ja pahvinjalostamisen tehdas.

Työpäivä ko'ostui 8tunnista. 1h taukoja (2 x 15min kahvi ja 30min ruoka) 1h koneeseen "vaihdon tekemistä" (tarkoittaa koneen asettelemista seuraavaa tilausta varten. Sisältää kaikkea säätelyä, asettelua ja kaikista parhaimpana, sai käyttää päätään ja pohtia ratkaisuja) loput 6h näin raa'asti kuvattuna "liukuhihnahommaa".. Riittää, et sitä "liukuhihnapuolta" ku on tehny sen 6kk ni sen osaa vaikka silmät kiinne. Eli aikaa on kierrellä siellä pääkopassa, lennellä omien ajatuksien seassa.

Toiset pelkää sitä, että tuovat työhuolet ja murheet kotiin. Mun mielestä on kauheampaa tuoda vapaa-aikansa murheet työpaikalle. Jos tapahtuu jotain kotona, jotain mikä murtaa mielesi. Jos tapahtuu pienikin juttu, minkä unohtaisi tunnissa. Jos jotain semmosta tapahtuu, niin siinä työpaikalla kun joudut sitte olemaan 6tuntia morkkis/katumus tjms kokoajan päällä, siellä oman pään syövereissä. Niin on se kivaa, kun lähes koko päiväsi koostuu vain siitä murheellisesta ajatuksesta eikä pääse unohtumaan turhana murheena. Ja kun tämä murhe on ollut niin pitkään edellisenä päivänä mielessäsi muistat sen aivan varmana vielä seuraavana päivänä. Ja sama murhe pyörii päässäsi niin kauan päivä toisensa jälkeen entistä voimakkaampana kunnes tulee jokin uusi juttu. Kun viikonloppu tulee, voi huokasta helpotuksesta. Sitteku viikonloppu menee muuten hyvin, saat jonkun todella pienen huonon ajatuksen ja tapahtuu taas jotain mikä masentaa. Maanantaina töihin ja sama rumba jatkuu seuraavaan ja seuraavaan ja seuraavaan viikoon. Ainut mikä sai huonot ajatukset katkeamaan, oli juoda ja tehdä jotain kivaa. Vaikka mennä baariin silloisen kämppiksen kanssa ja ottaa parit. Jauhaa paskaa, juoda kaljaa ja polttaa tupakkaa hyvän ystävän kanssa kahdestaan paikallisessa. Ja kun ilta ei näillä asetuksilla voi mennä pieleen, niin aamulla hyvillä mielin takaisin töihin ja odottelemaan koska paska lähtee taas pyörimään päässä.

Mut mitä vittua mä nyt teen tän viikonlopun aikana??? En todellakaa haluu istuu ja tuijottaa töllötintä. MITÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ?????? Saiskohan joltai kusetettua rahaa. Viitti hirveesti pyytää oikean syyn kanssa, että lähdempäs juomaan hihihi. Ku sais edes yhen päivän vedettyy kunnon lärvit ilman, et tulis mitään välikohtauksia. Vois taas helposti jatkaa muutaman päivän streittinä ja kattella sit uuestaa. Mut sit vaarana on, että tulee välikohtaus tjms ja lähtee taas lapasesta.. Sit huomaaki viikonpäästä hupsheijaakkaa melkee viikko menny ja vaikka mitä on menny kurkusta alas. Mul on jotai epilepsia lääkkeitä tos kaapis vaikka puolelle Afrikalle, jotka mulle määrättiin kesällä vähentämään aggressiivisutta. Mut vittuku tiiä yhtää et mihi kohtaa aivoista noiki vaikuttaa ja miten. Päihdyttävää vaikutusta niillä ei vissiin ole. En ainakaa huomannu niitä käyttäessäni. Noi pillerit on saman kokosia, ku jotku vitun hevosen kiimapillerit. Isompii kokonaisena nieltävii pillereitä en oo koskaa nähny.

Muuten! Kuten lupasin kun tätä aloin kirjoittamaan niin kertoisin elämästäni joskus ajankanssa kaiken:

Löysin omista arkistoistani pätkän jonka kesällä krjoitin sossulle lisäselvityksenä toimeentulotuen hakemukseen. Olin siis tämän kirjoitushetkenä asustelemassa ystäväni luona Kouvolan Jaalassa ja odotin paikkaani avautuvaksi Vekaralle. Tätä vois ehkä kutsua tynkäelämänkerraksi joten ajattelin että se voisi hieman selvittää elämästäni. Olkaa hyvät:

"Elämänkerta sossulle"

Liite 1.0

Tilanne:
Työt ovat aina olleet minulle vain paikka missä odottaa että pääsen armeijan harmaisiin.
4 vuotiaasta asti olen haaveillut urasta ammattisotilaana ja sitä kohti olen koko elämäni pyrkinyt.

15vuotiaasta asti olen tehnyt kesät-talvet töitä jotta saisin taskurahaa ostaakseni kerrankin jotain
itselleni. Olen köyhästä perheestä joten olen oppinut ansaitsemaan karkkirahatkin tiskaamalla.
Kunnes 17vuotiaana valahti kutsuntakirje postista ja aloin odottamaan kuin kuuta nousevaa
että koska olisi lähtö. Niin sitten tammikuussa 2007 lähdin heti täytettyäni 18vuotta.

Koska ei ole ollut isää opastamassa ja kertomassa intistä, eikä ollut kavereita jotka olisivat jo
käyneet intin, niin ei ollut ketään kertomassa että sinne ei pääse töihin ilman toisen asteen
koulutusta jonka takia en koskaan ollut panostanut kouluun. Ajattelin kai että sinne vaan
mennään niinkuin Amerikan elokuvissa.

Armeija menestykseni oli kiitettävää. Joka puolelta sain kiitosta ja kehua hyvästä toiminnasta.
Vaikka koulumenestykseni ei ollut komppanian huonoimpia kummempaa, vein tieni
Ali-upseerikurssille ja sieltä Reserviupeerikouluun ja niissäkin menestyin käytännön asioissa
ja kouluttajien, varusmiesjohtajieni ja vertaisteni silmissä kiitettävällä tasolla.
Tämän jälkeen minusta tuli Joukkueenjohtaja ja tässä
osoitin olevani täyttä rautaa tehtävässäni. Eikä kipinä siksikään laantunut.
Olisin saanut mahdollisuuden jäädä määräaikaiseksi sotilaaksi (joka ei olisi vaatinut toisen
asteen koulutusta) tuolloin mutta heikko perheen tilanne ei antanut mahdollisuutta jäädä.
Äiti oli heikossa henkisessä kunnossa johtuen perheen huonoista oloista pitkältä ajalta josta
johtuen jouduin tulemaan kotiin Helsinkiin auttamaan äitiä pääsemään jaloilleen ja
katsomaan 2:n pikkusiskon perään.
Äidin itsemurhayritykset olivat romuttaa intti-urani jo varusmiesaikana.

Kotiuduin 4.1.2008 ja aloitin työt nyt edesmenneessä paikassa******** Oy:llä
Vantaalla Tammikuussa 2008 vuokratyömiehenä.

Työsuhteen jatkuessa mieluisana koska paljon oli viellä opittavaa, olin ansainnut paikan talon kirjoilla.
Joten minut otettiin talon omaksi työntekijäksi 19.6.2008 määräaikaisena vuoden loppuun.
Lähes välittömästi tämän jälkeen oma taloudellinen tilanne ja perheen parempi tilanne
mahdollisti kotoa pois muuttamisen omilleni.
Ja muutinkin kämppäkaverin kanssa yhteiseen asuntoon Tikkurilaan.

Marraskuussa samana vuona 2008 minut valittiin paikan varaluottamusmieheksi.
Vuoden lopussa 2008-2009 työsuhdettani jatkettiin uudestaan määräaikaisena seuraavan vuoden 2009 loppuun.
Määräaikaisuutta perusteltiin firman epävarmalla tulevaisuudella.

Kesän 2009 jälkeen alkoi sosiaalinen elämä hajoamaan, (vakavia vaikeuksia tyttöystävän kanssa,
raha vaikeuksia ja oli vaikeaa olla yhteyksissä kavereiden kanssa koska itse asuin Vantaan Tikkurilassa
ja kaikki kaverit Helsingissä.)

Oli vaikeuksia jaksaa mennä töihin ja myöhästymisiä tuli paljon.

Jatkuva sosiaalisen elämäntilanteen heikentyminen on johtanut minut marraskuusta 2009 alkaen
sairaslomille useasti töistä. Välillä hyväksi syyksi itselle riitti pieni kipu jalassa jne jne.
Itsemurhayrityksiä loppuvuodesta 2 joista toisen seurauksena olin tajuttomana
kotona seuraavan työpäivän ja tästä tuli kirjallinen varoitus.
Silti kova työpanokseni oli selvästi näkynyt myös ylimmälle johtoportaalle jonka johdosta
sain vakituisen työsopimuksen samalla tapaamisella jolla allekirjoitin ko kirjallisen varoituksen.
(Tämän jälkeen menin etsimään apua henkisiin ongelmiin lääkäreiltä ja
psykiatrisesta akuuttihoidosta. Hoito katkesi myöhemmin muutettuani pois tikkurilasta)

Työnkuva ei ollut silti mieluisa millään saralla joka ei auttanut tilannettani henkisellä tasolla ollenkaan.
Joten olen vain roikkunut siellä odottaen ja riutuen että jotain muuttuisi tai saisin
hyvän mahdollisuuden tehdä jotain mitä oikeasti haluaisin. Odotin "potkua perseelle"

Sitten sain kutsun saapua kertausharjoituksiin jota olin odottanut kovasti. Tämän innostamana
aloin miettimään elämääni uudestaan ja aloin muuttamaan asioita. Ryhdyin hakemaan kouluihin,
etsimään parempia työpaikkoja ja etsimään asuntoa Helsingistä lähempää kavereita ja äitiä
joka oli minulle hyvä tuki tyttöystäväni lisäksi.

15.3.2010 päädyimme sitten muuttamaan yhteen tyttöystäväni kanssa Helsingin Munkkiniemeen ja
vaikka työmatka piteni 20minuutista 1,5tuntiin alkoi elämä taas tuntumaan voitolta koska
puuttuva sosiaalinen elämä oli taas käsillä.

Mutta uusia vaikeuksia tuli koska tyttöystäväni oli muuttanut Lohjalta ja häneltä puuttuivat
omat ystävät ja oli vaikeuksia sopeutua Helsinkiin. Hänellä oli myös vaikeuksia oman
itsensä etsimisessä jonka takia suhde rupesi rakoilemaan pahemmin kuin koskaan.
Emme kerenneet kuin asua kuukauden yhdessä jonka jälkeen tuli raju ero.
02.05.2010 Hakeuduin sairaalahoitoon todella rajun henkisen tilan ja toimintakyvyn heikkenemisen takia.

31.5.2010 asti vietin sairaalahoidossa jossa aloin saamaan taas elämäntahdosta kiinni. Mutta
töihin menemisen kanssa oli vielläkin todella isoja ongelmia. Pelkäsin mennä töihin
koska siellä joutuu olemaan 7tuntia päivässä ilman sosiaalista kosketusta ja joutuu olemaan
päänsä sisällä vankina jossa huonot ajatukset taas tulevat.
2:na päivänä kävin kokeilemassa ja tiesin että en viellä ole valmis tähän.

Lähes heti tämän jälkeen 13-19.6.2010 vietin viikon omassa elementissäni kertauksissa.
Ja siellä menestyin niin hyvin että vaikka en sotilasarvon ylennystä voinut saada, niin
sain SA-tehtävän ylennyksen ja paljon kiitosta. Lisäksi keskusteltuani kouluttajan kanssa
hyvästä menestyksestä minua pyydettiin uudestaan töihin ja päätin tarttua tilaisuuteen.
Keskustelun myötä saimme ajatuksen että siinä samassa suorittaisin toisen
asteen tutkinnon iltakouluna jonka jälkeen virkani voidaan vakinaistaa.
Edellisen tilaisuuden olin joutunut heittämään kaivoon josta pääosin henkisen tilanteeni
heikkeneminen alunperin johtui.

Seuraavana päivänä menin työpaikalle ja sanoin itseni irti koska seuraava saapumiserä on saapuva
12.7.2010 ja halusin viettää käyttämättömäni kesälomani. En ole 15vuotiaan jälkeen saanut lomaa
lähes ollenkaan joten nyt kun olisi mahdollisuus niin käyttäisin. Koska jos hyppään uuteen työpaikkaan
kesken vuotta olisin taas alussa ja joutuisin puolitoista vuotta kerryttämään kesälomaa että saisin normaalin
pituisen kesäloman. Lisäksi minun piti hoitaa asioita rauhassa Helsingin ja
Kouvolan päädyissä. mm Muutot, kämpät, ihmissuhteet, kuntotestit vekaralla jne jne.

Mutta toisin kun oli puhuttu intin kouluttajien kanssa työpaikka ei auennutkaan suoraan 12.7 alkavaksi
vaan sen aukaiseminen on päätetty elo-syyskuun vaihteeseen jolloin peruskoulutuskausi 12.7 varusmies
palveluksensa aloittaneilla on päättymässä ja aletaan kouluttamaan aselajikohtaisia taitoja.
Tälle ajalle on suunniteltu tehtäväni aloitettavaksi. Tämä ilmeni myöhemmässä keskustelussa
Yli Kersantti ****** kanssa jonka kanssa olen ollut yhteydessä kyseisestä komppaniasta
johon minulle on keskusteluiden perusteella varattu työpaikka.

Nyt ongelmana on se että en ollut varautunut siihen että tämä olisi venynyt niin kauas ja olen jo sanonut itseni irti.
Nykyiseen asuntoon minulla on sitoumus asua vuoden verran (15.3.2011 asti) josta syystä yritän kuumeisesti
löytää itselleni tuttavapiiristä alivuokralaista jonka saisin asuntooni siksi aikaa maksamaan vuokraa että saan
tämän asunnon siirrettyä pois nimiltäni. En usko että minulla on varaa maksaa kahta asuntoa tulevaisuudessa.
Huonolla menestyksellä en ole vielä toistaiseksi löytänyt vuokralaista tähän jotta olisin voinut muuttaa
pysyvästi nyt mm kouvolaan. Eikä asuntoa ole muutenkaan järkeä luovuttaa ennenkuin on
mustaa valkoisella ja nimi paperissa.

Kaipaan vahvaa apua jolla selviän siihen asti että saan työpaikkani PVlla. Työpaikkoja olen jo kysellyt
Kouvolan Jaalassa jossa saan punkata ystävälläni mutta pienenä paikkana ei työpaikkoja ole.
Eikä kukaan halua ottaa töihin vain yhdeksi kuukaudeksi.

Eli lyhyesti sanottuna olen ahkera nuori mies joka jahtaa haavetta. Tarvitsen apua hetkellisiin taloudellisiin
ongelmiini että saisin vihdoinkin elämäni raitteilleen ja siihen suuntaan josta olen haaveillut.
Kaken muun ongelman olen kykenevä hoitamaan omin avuin.

________________________________________________________________________________________

Tarkoitukseni oli kertoa elämästäni sen verran että he ymmärtäisivät, miksi olen tullut heidän luukulleen pummimaan matti kukkarossa, hattu kourassa ja vinopino laskuja toisessa.

Ja arvatkaa vaan.. Sainko apua? Hah hah.

Nyt jostai niitä päihteitä. Ei tässä enää selvänä selviä.

18:45

Hmmm.. Perjantai ja kello on koht seittemä... Oon koneella.. Kotona.. yksin... Säälittävää.. No mut hei! Mulla on kaljaa! Ainaki sen verra et pitäis riittää huomisellekkii.

Mun kaikkien aikojen lempileffa on Gladiator. Katoin tänää jotai ohjelmaa mis raajavammaiset ihmiset kiipesivät vuorelle. Oli pyörätuolimiestä ja tuplana jalkaproteesin omaavia ihmisiä.. Ja vittu ne kiipes vuorelle!!! Pyörätuolimies kiipes sinne kynsin ja hampain ku ei pyörä enää kulkenu 45asteen kulmassa ylöspäi vitunmoisia monttuja. Nainen jolla molemmat jalat oli proteeseja lens turvallee kokoaja ja muuteki oli vitunmoines vaivan takana päästä edes askelta sitä monttusta rinnettä... Siinä on teille ihmiset vittu Sisua! Mennää loppuun asti, saavutetaan tavote ja haluama vaikka itkien pää kainalossa. Helvetin ihailtavaa! Mut se miksi kerroin tuon että Gladiator on kaikkien aikojen lemppari on, että kun nämä vammaiset olivat päässeet vuorenhuipulle, niin sielä oli tämmöne joku turvallisuusupseeri mukana ja kannustamassa. Tämä turvallisuusupseeri heitti ilmoille lauseen joka on aina ollut yks mun lempi fraaseista ellei se kaunein. "What we do in life. Echoes in eternety!" : "Se mitä teemme elämässämme, kaikuu ikuisuuteen". Ja tää lause on suoraan siitä elokuvasta.

hmmm.. Nyt on kyl semmoin juttu, että taidanpa pistää ko leffan pyörimään. Oisko noin 300:das kerta ku näen tämän. Loistavaa!!! Ahh!

17.10.2010

Tiiättekö... On aivan vitun hirveetä istua bussissa, riutua ja juoda kaljaa.. Näyttää iha vitunmoiselta ihmisrauniolta.. Ja samalla viereesi istuu pieni tyttö. Viaton 5-8vuotias tyttö. Siinä sitte lipität kaljaa ja yrität piilotella juopottelua häneltä. Tuntematon tyttö, ja on aivan varmana nähnyt ihmisiä pahemmassakin jamassa.. pummeja jne.

Olen hyvin itsetietioinen ihminen. Tiedän mimmoin persoona minulla on. Olen karismaattinen ja minussa on semmonen "johtajan"leima. Ihmiset näkevät mitä teen, tulevat perässä. Jos mulla on paska päivä niin ympärillä olevat ihmiset jotenkin vaistomaisesti omaksuvat omat tunteeni, ja sama toisinpäin. Esim koulussa, työpaikalla missä olen ollut; Jos vituttaa niin koko luokka rupeaa jotenkin hämärästi angstaamaan. Jos taas hyvä päivä, saan auringon loistamaan ihmisten kasvoilla. Jos tulen kotibileisiin, niin bileiden meno menee juuri niinku mun fiilikset antaa myötä. Sillo pari viikkoa sit esimerkiksi, ku oli kotibailut Espoossa. Meno oli ihan vitun kuollu, tulin paikalle ja pelkästään muutama lause sai jengin puhumaan ja eikä aikaakaan ku pelattii korttia, tanssittii ja pidettii hauskaa, tuntemattomien ihmisten kanssa.     Koska ulosantini on pääasiassa negatiivista, en halua, että kukaan ottaa tästä mallia mitä olen. En halua, että kukaan saa minusta vaikutteita. Tässä elämäni surkeudessa toivon, että olisin itsekkin surkea persoona. Jos asiani olisivat hyvin, minulla olisi paljon annettavaa. Jos en rypisi omien kauhumielikuvien seassa, olisi minulla paljon näytettävää ja tehtävää mitä ihmiset voisivat seurata.

18.10.2010

Viime yönä pyörin sängyssä neljää asti nälän takia. Oli pakko lähtee kävelee äidin luokse hiipimää ja pöllii ruokaa vaikka ei niilläkää sitä paljoo ollu. Otin pussiin äidin tekemän sämpylän ja voita väliin, sit tsippailin takasi tänne ja söin. Sain sit lopulta unta joskus 5-6välillä. Ku aamulla heräsin 12 pintaa ja taas jäi yks koulupäivä välistä, päätin et nyt meen sinne Aurooraa hakee apua.. Mut niiku arvelin, ni ei ne mua ota tosissaa enneku tuun ranteet auki ja nii kovaa itkie et on silmämunat valua päästä. Vaikka kuinka kovaa selitin et mun päihteiden käyttö johtuu vaan ja ainoastaan siitä, jos tulee paha olo ni yritän korjata sitä päihteillä.. Ku sanoin, että käytän satunnaisesti huumeita ni ne leimas narkomaaniks. Rupes puhuu mulle ku jollekki idiootille joka ei ymmärrä ku Aapinen-Suomea. Yksikään asia mitä yritin kertoa oli ku tuhkaa tuulessa. Ei mitää... A-klinikalle!! Menen sinne, aivan varmasti. Jos ei vaan ensimmäisenä olis mitään mikä aiheuttaa sitä päihteiden käyttöä tai anna mulle motivaatiota siihen. Pariki kertaa terapiassa sais mut ehkä ymmärtämään, että parempaan tässä mennää ja mahollisesti rupeis miettimää, että tarviiko juoda. Nyt tarvii, koska tiedän, että se juomattomuus ei paranna mun asioita mihinkää. Oloa ehkä, mut asioita yleensä..... Ei yhtää mihinkää.

Siinä ehkä yksi syy miksi Suomessa psyykkinen tilanne huononee. Suomi on täynnä tuppisuisia ihmisiä. Ihmisiä jotka eivät osaa välttämättä puhua ja kertoa ajatuksistaan, ja siksi heitä ei oteta tosissaan? Voisiko olla? Itse en ainakaan tuntenut oloani siellä käynnin jälkeen yhtään paremmalle. Pahemmalle kylläkin. Tunsin, että en voi saada täältä oikeanlaista tukea, apua enkä hoitoa. Silmät kostuneena sieltä sit painelin äidin luokse. En usko, että voin saada apua.. En ainakaan halua yrittää enää. Pitkän ajan ku keräsin rohkeutta mennä sinne ja itse hain omatoimisesti apua, ni kiitoksena siitä sain epäreilusti kohdellun olon. Jos tulee lääkäristä pihalle ni ei pitäis pyöriä samalla sekunnilla itsemurhasuunitelmat päässä. Ajattelin ostavani seraavilla opinto- ja asumistuilla nii paljo kamaa ku rahalla saa ja vetää itteni onnellisena ja tiedostamattomassa tilassa kuolemanporteille. Katotaan sitä sitten

20.10.2010

klo 00:33

Hän ei usko, että en tee pahoja asioita tarkoituksella. Joka kerta, kun teen tai sanon jotain pahaa, kadun sitä jälkeenpäin. Kadun kaikkea. Mutta uskoisinko minä? En usko, että uskoisin. Kokoajan vaa tajuan olevani syvemmällä enkä uskonut eilisenkään aikana pääseväni ylös. Joten miten pääsisin täältä missä nyt olen? Anteeksi.

12:25

Kuka olen? Mikä olen? Mikä mun sisällä asuu? Olen paha. Olen pahan ruumiillistuma. Sisälläni asuu peto. Olkapäilläni on kaksi tatuoitua paholaista, jotka kuiskivat korviini pahoja ajatuksia. Omatunto. Enkeli toisen olkapään päällä on muuttunut paholaiseksi.

Missä on tän kaiken tarkoitus? Jos elämällä on tarkoitus niin sillä pitää olla myös luoja. Luoja joka on suunnitellut elämän tiettyä tarkoitusta varten. Mutta onko elämällä takoitusta? Ei. En ainakaan tiedä sitä. Joten ei silloin ole myöskään luojaa. Mutta silti uskon luojaan, Jumalaan. Uskon hänen olemassa oloon. Mutta tämä luoja jos on kaikki voipa, niin ei hän ainakaan ole minun kaverini. Mutta olen joskus kuullut sanottavan: "Jos haluat jonkun luottavan sinuun, sinun on ensin luotettava häneen."

Mitä jos itsemurhaajat joutuvat helvettiin? Pelkään joutuvani helvettiin. Paha paikka. Paikka jossa: Palat, jäädyt, olet yksinäinen, pelkäät, tylsistyt, sinua viillellään, sieluasi revitään kappaleiksi uudestaan ja uudestaan, sinua myrkytetään, sinua orjuutetaan, sieluasi raiskataan, simiäsi kaivellaan hohtavankuumilla veitsillä, olet aina eksyksissä, koet itse kaiken muille aiheuttamasi pahan uudestaan ja uudestaan, yrität lopettaa itsesi mutta et onnistu siinä ikinä, on aina pimeä, näet kuvia rakkaidesi kuolemista, suret, aika kulkee hitaammin, ryvet kamalien ajatuksien keskellä, päällesi on langetettu kirouksia, toivot pelastusta mutta turhaan, sinulla on aina nälkä, sinulla on aina jano, sinulla on lihallisia himoja ja mikään ei tuo sinua lähemmäs valoa. Painut aina vain syvemmälle. Syvemmälle, syvemmälle, syvemmälle, syvemmälle, syvemmälle ja syvemmälle helvetin varjoissa palaviin liekkeihin. Tahtoisitko sinä sinne?

15:18

Kävin äsken sosiaaliviraston toimistolla kysymässä, että missä mun tuet viipyy? Iha vitun hirvee nälkä.. En oo syönny mitää kahtee päivää. Ja vastaukseks sain, et mun tuet meni suoraa mun vuokranantajalle.. Ja oon jo maksanu sille kaikki mun rahat mitä alkukuusta tuli. Eli vuokranantajalle meni nyt sitte 100e liikaa rahaa ja mä joudun viettää nyt loppukuunki ilman rahaa.

Taitaa tän pojan viimenenki unelma mennä allikkoon.. Mun on iha oikeesti pakko lopettaa koulu. Ei mulla oo varaa tähä.. Mä en haluu nähä nälkää. Mä en jaksa miettiä, että koska saan rahaa. Mä en jaksa täyttää noita papereita turhan takia ku kaikki vaa kusee. Koulu on just sitä mitä haluan nyt tehä. Ottaa rennosti ja opiskella. Saada hyviä arvosanoja ja olla ylpee siitä. Mutku ei oo varaa ni ei vaa oo. Laskujaki tommone 10cm pino. Onks täs elämäs oikeesti mitää järkee jos joutuu vaa selviytyy ja mitään hyvää ei saa takas? Onks täs mitää järkeä? Mä en henkilökohtasesti löydä mitään muuta syytä olla ja heiluu hengissä ku et omaiset joutus suree vähä aikaa.. Mä en jaksa. Mä en enää jaksa tätä. Mul pyörii päässä vaikka mitä pahoja ajatuksia. Tekis mieli kostaa tää kaikki jollekkin. Tappaa, tuhota, varastaa. Mut mä en vaa jaksa enää olla edes vihanen.

21.10.2010

Kolmas päivä ilman ruokaa.. en löydä edes kahvipuruja mun kaapista. Äitiltä en haluu viiä koska se ruokkii viel pikkusiskoa ja seki on iha persauki. Tän kaiken lisäks, että oon eilisen polttanu tögöjä tuhkiksesta ni nyt on neki loppu. Mul ei oo mitää muutaku tyhjä tolva ja nuha.. Pakko ottaa lainaa.. Vaikka en tuu sitä maksamaa ku ulosoton kautta kuitenki.. Oon nii paljo jo velkaa et ei tunnu missää! Alemmas ei voi mennä hahahahahahaahaa!!

Vittu.. Olipaha kauppareissu. Ootteko nähny niit mukuloiden elokuvia mis on aina se läski pikkupoika joka pääsee karkkikauppaa. Puristelee käsiään auki ja nyrkkiin naamansa edessä, hyppiminen ilosta näyttää joltai kurppasen mummon epilepsiakohtaukselta ja sit se loikkii edestakas tämän karkkikaupan hyllyjä ja kahmii kaikkea mitä vaa voi.. hmm hyvä esimerkki jos ootte nähny ton uuden Jali ja suklaatehdas -elokuvan, ni siin on semmone läski saksalainen huoranpenikka joka päästessää karkkitehtaalle syö kaikkee iha vitun sikamaisesti. Kahmii sokerista tehtyä ruohoa suklaan täyttämään naamarii kaksin käsin ja menee viel uimaa suklaajokee. Sitku se pääsee ulos tehtaalta ni se syö sormiaan ja nuolee paitaansa. "mutku mä maistun nii hyvälle" HAHA. Tälläne mä olin kaupas. Loikin ku mikäki skitsofreenikko hippi joka hyllyllä ja kuolasin kaikkea! Sit siinä nälässä mä unohin ostaa tupakkaa.. Pääsin kotiin ja tajusin asian. Mistä vitusta mä nyt tupakkaa saan? 50eurosta tilille jäi 2,17€... raksutti, raksutti, raksutti ja Hei! Ja niimpä mä keksin. Tyhjensin ostamani 12päkin kattilaan ja laitoin jääkaappiin... heh heh ;).. Sit tyhjensin kaks puolenlitran pulloa pepsiä laseihin ja kaivoin 20senttiä kengästäni joka oli sinne viime viikolla valunut, koska housujeni taskuissa on reikä. Sit kipinkapin naapuriin k-kauppaan ja ahhhh. Nyt olen täyttänyt tarpeeni. Nyt.. Nyt kaikki on hyvin. Nälkä pois, ruokaa viellä vaikka kuinka kaapissa, tupakkia, kaljaa ja hyvää musiikkia. Tämä mies ei muuta enää kaipaa.

Nyt olen hetkeksi tuskasta armahdettu mies. Kiitos siitä, kenelle se kiitos nyt kuuluukin.

Mitä jos Jumala onkin kaverini? Mitä jos hän vain koettelee minua? En tiedä. Mut sen ainaki sanon, että vaikka olenkin kärsinyt niin on siinä jotain hyvääkin. Olen kaukana tämän nyky-Suomen kansalaisista. Olen rautaakin kovempi. Elämän karkaisema mies. Vaikka siitä olen joutunut maksamaan mielenterveyteni. Aina kun tämän muistan tai pääsen todistamaan, ni tuntuu se vaivansa väärtiltä. Oon vaa ehkä liian helposti luovuttava ihminen, mutta jos mussa ei olis sitä sisua ni kaiken olisin jo lopettanut aikaa sitten.

Jumala antoi meille vapaan tahdon. Vapauden valita. Jos rukoilet Jumalalta rohkeutta, niin antaako hän sitä sinulle? Ei. Jumala antaa meille mahdollisuuden olla rohkea. Jos rukoilet Jumalalta apua, niin antaako hän sinulle apua? Ei, vaan hän antaa sinulle mahdollisuuden saada apua. Mä vaan toivon, että Jumala veis multa vapauden valita hetkeksi ja johtaa mut kaidalle tielle. Oon viime aikoina miettiny, että ehkä mun pitäis ruveta "rikolliseksi". Varastaa, anastaa, murhata, tappaa, raiskata, olla armoton. Mut ei mua oo kasvatettu niin. Mun äiti on antanu kaikkensa meitä kasvattaessa ja se kyllä näkyy. Me, minä ja kaksi pikkusiskoa ollaan äidin parhaat kaverit. Ikinä ei riidellä ja aina ollaan lämpimiä toisiamme kohtaan. Mun äidille voi puhua mistä vaan ja se ymmärtää. Oon sille kertonu kaikkee 28h LSD-tripeistä alkaen ja se ymmärtää sen täysin. Ei tuomitse vaan tietää, että olen siitä läksyni oppinut. Tietää, että opin vain ja ainoastaan virheistä ja opastaa mua oikealle tielle ja on mulle aina sydämmellinen. Muista rakkaista, jos heitä satutettaisiin niin tappaisin puoli maailmaa. Jos äitiä... Loputkin. LSD oli btw iha vitun kauheeta tavaraa... Suosittelen kerran elämässä kokeiltavaksi, koska sieltä löytää itsestään niin paljon totuuksia. LSD on ulosannissa kaikkialla pelkästään kauniita värejä ja muuta semmosta skeidaa. Kaikista sairainta on se, että siinä ei oo mitää muutaku "tajuumista". Sä vaan tajuut kaikkee kokoaja.. löydät totuuksia. Tajuut tajuut tajuut tajuut tajuut ja sitä se on. Kunnes oot tajunnu ne hyvät jutut, sen jälkeen et tajua kuin huonoja asioita ja siinä kohtaa.. alkaa olee kauheeta. Voi täs joku päivä uhrata muutaman tunnin siihe, että kerron teille siitä, itse kokeilleena en kauhistele enkä kaunistele asiaa. Kerron miten meni, minkälaista oli ja mitä tuli tehtyä.

Mieli luovuttaa. Sisun täyttämä mies ei.

np: Mokoma - Kuu Saa Valtansa Auringolta

Revin itseni irti ja pakenin
Juoksin syvälle metsään ja syvään jouduinkin
Oli pakoni toivontäyteinen
Luulin pärjääväni yksin vaan tiennyt en - sinut tarvitsen

Kuu saa valtansa auringolta
Ja vaikka näyttääkin hohtavalta
Ei valoaan se yksin jaa
Saa vallan auringolta
Auringolta jolta
Kuu vain lainaa valoaan

Olen yksin ja yksin kai nyt jään
Lieneekö minulle paikkaa
Mihin kallistaa pään
Koetin tavoittaa onnea suurempaa
En enää haikaile kultaa vaan tyydyn hopeaan

Kuu saa valtansa auringolta
Ja vaikka näyttääkin hohtavalta
Ei valoaan se yksin jaa
Saa vallan auringolta
Auringolta jolta
Kuu vain lainaa valoaan

_____________________________________

Matikan maikka btw lähetti mulle tänää viestin. Kyseli et miksi en ole ollut kahteen viikkoon matikantunneilla (missä olen ollut ja milloin tulen). Huomasin viestistä huolen. Taidan oikeasti olla hyvä oppilas. Olen iloinen tästä huomiosta.

Ajattelin, että kun saan seuraavan kerran palkkaa jostain duunista jollain raksalla, niin ostan itselleni ison kankaan ja teen mun makuuhuoneesta "taidehuoneen". Ajattelin, että aloittaisin piirtämisen ja maalaamisen uudestaan. Olin ylä-asteella kuvaamataideluokalla ja olin, vaikka sen itse sanonkin, iha helvetin hyvä. Hain silloin Helsinkiin muuttaessani Koripallo-luokalle Munkkiniemeen mutta luokka oli jo täynä kun hain, joten Meilahden YA:lle. Tarviin harrastuksen. Makuuhuoneessa oon nukkunu viimeks ku oli akka täällä yötä. normisti nukun joko lattialla tai sohvalla. Heitän ton mun 160 leveen sängyn seinälle ja rupeen tekee maalausta. Ja käyn koulua.. Ainakin nyt mietin, että käyn loppuun vaikka tulisi vankilatuomio veloista. Se on sitä mitä mä haluan. Sitä mä tarvitsen. Sen mä teen.

Kirje sinulle.

Mä kerran vannoin mun sydämen sulle. Mä oon aina ajatellu, että vannon sen vain kerran. Annoin sulle kerran kihlasormuksen. Sä otit sen. Mutta mun paha tuli väliin, niinkuin pelkäsin.

Rakastan sinua. Rakastan sinua viellä, vaikka olet jo toisen oma. Mutta mä en voi, ainakaan vielä, olla osana sinun elämääsi. Tahdon taistella sen eteen, että 10vuoden päästä voitaisi olla taas yhdessä. Mutta halu elää on lopussa. Kun puhumme puhelimessa, tekee minun mieli vain kirkua kuinka rakastan sinua ja kuinka upea ihminen olet. Mutta, tää on vain sama kuin talonpoika rakastaisi prinsessaa. Tuhoon tuomittu edes kuiskauksesta. Olet ainoa ihminen jota olen rakastanut. Olet kuullut sen, mutta se on tosi. Olen vihainen sinulle välillä, mutta se tarkoittaa vain, että välitän. Niinkuin sinäkin. Rakastan sinua, ja tiedän, että sinäkin minua.

Meinasin äsken soittaa sinulle. Haluan, että saat jatkaa elämääsi vapaana. Haluan, että jatkat elämääsi niinkuin mulle sanoit haluavasi. Vapaana. Vapaana kuin lintu, mitä et ole saanut kokea. Olen nähnyt niin paljon naisia, että ei edes koko valtakunnan sormet ole laskea. Mut sä olit ainoa joka on tehnyt muhun vaikutuksen. Et ole kauniimpi kuin ne, mutta sinussa on jokin. Jokin joka iskee ja kovaa. Jos sä koskaan luet tätä ni en usko, että sä otat tätä tällei mitenkää mihinkää suuntaan. Mut nyt puhuu kuoleva mies, ja kuoleva mies puhuu aina totta. Mä tulen kuolemaan ennenkuin sä luet tätä. Mut haluan sun tietävän, jos oltais tavattu paremmalla ajalla myöhemmin, ni olisin tuonnu sun jokaisen unelman toteen. Sun olemassa olosi on kaikki mitä mä oon toivonu elämässäni. Katsoessani tähtiin koko elämäni, oon vaa toivonu et joku tulis ja veis mun rakkauden. Kiitos sinulle. Toteutit kuolevan miehen suurimman toiveen. Toiveen, jonka puolesta luovun kaikesta. Toivon sulle hyvää elämää, toivon sulle niin isoa iloa että naurat kokoajan. Toivon, että elämäsi menee niin hyvin, että et minua muista, koska se tuo surua elämääsi. Kaikki mitä tein, ei ollut sitä mitä luulet. Kaikki mitä tein oli sitä, että välitin sinusta. Nytkin tekee mieli vain haukkua sinua, että saisit huonomman kuvan miehistä, että osaisit elää elämääsi nuorena ja sinkkuna. Nyt mä näen vain katkeroituneen 80v:n 18v:n ruumiissa. Elä elämäsi vapaana! Elä! Se on ainut mahdollisuus elää niitä sun elämyksiä mistä mäkin haaveilen. Mä en tule sun vapauttasi riistämään enään. Anna anteeksi kaikki. Kuolevan miehen toivomus.

Siku mä lähden, toivon, että olet vieressä ja haluan, että sä olet sanomassa mulle hyvästi.

 -eNEMy